Matin ballerinat matkalla kohti parempaa työkykyä ja armollisempaa arkea
Kun Merja Salmi lähti Kiila-kuntoutuskurssille, tunnelma oli odottava ja avoin. Kaikki osallistuijat tulivat samasta organisaatiosta, Diakonilta, mutta eri työtehtävistä, kuten keittiöstä, asumispalveluista, siivouksesta, toimistosta ja kotihoidosta. Vaikka osallistujat tunsivat toisensa entuudestaan, kuntoutusmatkan aikana porukka ja yhteistyö tiivistyi aivan uudella tavalla.
– Oli kyllä tosi kivaa. Otettiin kaikesta kaikki irti, Merja kiteyttää.
Kiila-kuntoutus tarjosi turvallisen tilan jakaa kuulumisia, vaihtaa kokemuksia ja saada vertaistukea siitäkin huolimatta, että osallistujien arki ja työympäristöt olivat erilaisia. Yhdessäolo lisäsi ymmärrystä toisten työstä ja vahvisti yhteenkuuluvuuden tunnetta koko työyhteisössä.
Yksi kuntoutuksen merkittävimmistä oivalluksista Merjalle oli armollisuus itseä kohtaan.
– Ymmärsin, että kyllä kai tässä iässä – 56 – voi jo olla vähän armollisempi. Ei tarvitse vaatia itseltään koko ajan niin paljon.
Kuntoutuksessa käsiteltiin konkreettisesti fyysiseen työkykyyn liittyviä haasteita: tauotusta, palautumista ja pieniä liikkeitä, jotka tukevat jaksamista arjessa. Merja sai mukaansa käytännön vinkkejä, kuten venyttelyä, hengitysharjoituksia ja keinoja pysähtyä kiireen keskellä.
– Pienistä asioista se koostuu. Ja niillä on oikeasti merkitystä.
Kiila-kurssin ohjaajat saavat Merjalta erityiskiitokset. Psykologi koettiin helposti lähestyttäväksi ja aidosti läsnä olevaksi. Työfysioterapeutti Heidi puolestaan jäi mieleen poikkeuksellisella kannustuksellaan.
– ”Oot hyvä just sellaisena kuin oot – ja vielä parempi, kun jaksat arjessa.” Se tsemppi jäi kyllä elämään.
Kurssijaksot Kunnonlähteellä tarjosivat myös sen, mitä etäkuntoutus ei pysty antamaan: täydellisen irtioton arjesta.
– Kuntoutusjakso Kunnonlähteellä auttaa oikeasti irtautumaan. Se oli oma hyvinvoinnin kupla. Sai keskittyä vain itseensä.
Välillä porukka oli päivän jälkeen aivan poikki – ja silloin levättiin. Mutta yhteinen aika täyttyi myös rennosta yhdessäolosta: kävelyistä, peleistä, pubivisasta, karaokesta ja illoista grillikatoksella, jolloin vain oltiin ja nautittiin. Yksi hauska hetki oli Yeti-tabletin löytäminen sattumalta, ja sananselityspeli, jonka äärellä viihdyttiin porukalla pitkään.
Ryhmähengen kruunasi huumori ja yhteinen identiteetti. Ryhmän ainoana miehenä Matti keksi ryhmälle nimen Matin ballerinat – ja siitä se sitten lähti. Viimeiselle jaksolle tilattiin jopa omat tiimipaidat Matin tekemällä logolla. Luonnollisesti myös ohjaaja Heidi sai omansa. Porilaisina kuntoutujina piti tietenkin huomioida myös viimeiselle jaksolle osunut Nuutinpäivä: Merjan mukaan ottamat hassut hatut vain päähän, ja ei kun kurssikavereiden huoneiden oville nuutittamaan eli nuuttiperinteen mukaisesti laulamaan.
Merja suosittelee Kiila-kuntoutusta varauksetta.
– Todellakin kannattaa lähteä. Saa ihan älyttömästi voimavaroja arkeen. Kannattaa hakea, ja mielellään ennen kuin pää on kainalossa – sieltä saa pysähtymistä oman hyvinvoinnin äärelle, oivalluksia ja konkreettista apua työkykyyn ja työelämässä jaksamiseen tosi monipuolisesti.
Kuntoutus oli merkityksellinen breikki työelämään.
– Oli hienoa odottaa, että päästään taas seuraavalle jaksolle. Kurssin oivalluksissa riittää sulateltavaa pidemmäksi aikaa. Hyödylliset pienet asiat ovat jääneet elämään – ja kroppa voi jo nyt paremmin.
Hae sinäkin Kiila-kuntoutukseen!
Yksittäiset henkilöt voivat hakea maksuttomaan Kiila-yksilökuntoutukseen Kunnonlähteelle Satakunnasta, Varsinais-Suomesta tai Pohjanmaan maakunnasta. Mutta jos työnantajasi tai ammattiliittosi on varannut teille oman kurssin (kuten tässä jutussa Diakon), voit hakea ryhmään mistä päin Suomea tahansa. Kannattaa ehdottomasti hakea mukaan! Täältä löytyy lisätietoja, ja meiltä voi aina kysyä lisää.